Ai nyt pitäisi vielä opetella kiinaakin??

Mitä kanjit ovat?

Tässä oppaassa käytetään kanjeja alusta alkaen, jotta lukija oppisi lukemaan "oikeaa" japania mahdollisimman pian. Sen takia tässä kerrotaan joitain kanjien ominaisuuksia ja tarkastellaan joitakin kanjien nopeassa ja tehokkaassa oppimisessa auttavia strategioita. Kanjien osaaminen ei ole helppoa, mutta se ei kuitenkaan ole missään nimessä mahdotonta. Suurin osa kamppailusta on kanjien oppimisen taidon ja ajankäytön hallitseminen. Lyhyesti: kanjien painaminen pitkäaikaiseen muistiin vaatii suuren määrän opiskelua ja ennen kaikkea aikaa. Ja tällä ei tarkoiteta viisi tuntia päivässä opiskelemista vaan enneminkin kanjien kirjoitustapojen kertaamista useita kertoja kuussa kunnes voi olla varma, että ne on oppittu lopullisesti. Tämä on toinen syy siihen miksi tässä oppaassa käytetään kanjeja heti alkuun. Ei ole mitään järkeä sysätä koko valtavaa kanjien oppimisurakkaa edistyneelle opiskelutasolle. Opiskelemalla kanjeja uuden sanaston ohessa alusta alkaen suunnaton kanjien oppimiseen vaadittava työ jaetaan pieniin, helposti pureskeltaviin paloihin ja ylimääräinen aika auttaa opittujen kanjien painamisessa pysyvään muistiin. Sen lisäksi tämä auttaa sellaisen uuden sanaston oppimisessa, jossa on jo osaamiasi kanji-yhdistelmiä. Jos aloitat kanjien opiskelun vasta myöhemmin, tämä hyöty menee hukkaan tai ainakin pienenee.

Kanjien oppiminen ja opiskelu

Kanjien lukeminen

Tietyillä merkeillä (tietysti erityisesti kaikista yleisimmillä) voi olla useampia 音読み tai 訓読み -ääntämyksiä. Esimerkiksi sanassa 「怪力」 merkki 「力」 äännetään 「りき」 eikä 「りょく」. Tietyillä yhdyssanoilla on myös omat erikoisääntämyksensä, joilla ei ole mitään tekemistä yksittäisten merkkien ääntämysten kanssa. Nämä lukutavat on opeteltava erikseen ulkoa. Onneksi nämä ääntämykset ovat hyvin harvinaisia.

訓読み:a käytetään myös adjektiiveissa ja verbeissä yksittäisten merkkien lisäksi. Näitä sanoja seuraa usein jono kana-merkkejä, joita kutsutaan nimellä okurigana. Näissä tapauksissa kanjin ääntämys pysyy samana kun sanaa taivutetaan erilaisiin muotoihin. Esimerkiksi mennyt muoto verbistä 「食べる」 on 「食べた」. Vaikka verbimuoto onkin muuttunut, kanjin 「食」ääntämys pysyy koskemattomana. (Kuvittelepa kuinka hankalaksi asiat menisivät jos kanjien ääntämykset muuttuisivat taivutuksen myötä tai vielä pahempaa: koko kanji muuttuisi). Okurigana auttaa myös erottamaan intransitiiviset verbit transitiivisista (tästä myöhemmin lisää).

Yksi alussa hankalasti ymmärrettävä poikkeus lisää on se, että kanjin varsinainen lukutapa saattaa muuttua vähän, kun se on osana yhdyssanaa, jotta sana olisi helpompi sanoa. Yleisimmät muutokset ovat / h /-äänteiden muuttuminen joko / b /:ksi tai / p /:ksi tai 「つ」:n muuttuminen 「っ」:ksi, esimerkiksi sanoissa 「一本」、「徹底」 ja 「格好」.

Vielä yksi hauska puoli kanjeissa ovat sanat, jota käytännössä tarkoittavat samaa asiaa ja ne äännetään samalla tavalla mutta niissä käytetään eri kanjeja hienoisen merkityseron tekemiseksi. Esimerkiksi 「聞く」（きく） tarkoittaa kuunnella ja niin tarkoitta myös 「聴く」（きく）. Ainoa ero on se, että 「聴く」 tarkoittaa, että kuunneltavaan asiaan kiinnitetään enemmän huomiota. Esimerkiksi muusikin kuuntelun yhteydessä suositaan ennemmin 「聴く」:a kuin 「聞く」:a. 「聞く」 voi tarkoittaa "kuulla" lisäksi "kysyä", mutta 「訊く」（きく） voi tarkoitta ainoastaan "kysyä". Toinen esimerkki on yleinen tapa kirjoittaa 「見る」 (nähdä) ennemmin 「観る」 kun kyseessä on jonkin esityksen, kuten elokuvan, katselu. Vielä yksi kiinnostava esimerkki on 「書く」（かく）, joka tarkoittaa "kirjoittaa", kun taas 描く （かく） tarkoittaa "piirtää". Jos kyseessä on kuitenkin abstraktin kuvan esittäminen, kuten vaikkapa kirjan kohtauksen kuvitus, saman sanan 「描く」 lukutapa muuttuu muotoon 「えがく」. On myös tapauksia, joissa merkitys ja kanjit pysyvät samana, mutta ääntämyksiä on useita, kuten sana 「今日」, joka voidaan ääntää joko 「きょう」、「こんじつ」 tai 「こんにち」. Tässä tapauksessa ei ole juurikaan väliä mikä lukutapa valitaan, vaikkakin tiettyjä lukutapoja suositaan enemmän kuin tosia riippuen tilanteesta.

Vielä lopuksi mainittakoon, että on olemassa yksi erikoismerkki, nimittäin 々, joka ei yksistään tarkoita mitään. Sen avulla merkitään yksinkertaisesti sitä, että edellinen merkki toistuu. Esimerkiksi 「時時」、「様様」、「色色」 ja 「一一」 voidaan ja yleensä kirjoitetaankin 「時々」、「様々」、「色々」 ja 「一々」.

Näiden kanjien "tunnusmerkistöjen" lisäksi tullaan näkemään koko joukko kanjeihin liittyviä miellyttäviä etuja ja yllätyksiä mitä pidemmälle japanin opiskelussa edistytään. Voit miettiä itseksesi oliko edellinen sarkasmia vai ei. Ei kannata kuitenkaan säikähtää ja alkaa ajatella, että japani on uskomattoman vaikeaa. Suurimpaan osaan sanoista liittyy vain yksi kanji ja suurimmalla osalla kanjeista on vain kaksi ääntämystä.

Miksi kanjeja?

Joidenkin ihmisten mielestä japanin kielen kirjoitusjärjestelmä pitäisi vaan vaihtaa kiinalaisesta järjestelmästä romajiin ja näin poistaa ulkomaisia valkoisia pirulaisia hämmentävät monimutkaiset kirjoitusmerkit. Korean kieleen on omaksuttu kirjoitettua kieltä suuresti yksinkertaistavat omat aakkoset hyvällä menestyksellä. Joten miksi sama ei toiminut myös japanissa? Kysymys on menneessä muodossa, koska luulen, että hallitus yritti kanjien korvaamista romajilla hieman toisen maailman sodan jälkeen, mutta menestys on heikko. Luulen, että kuka tahansa hiemankin japania kirjoittanut tajuaa helposti miksi se ei toiminut. Joka kerta kun hiraganaa muunnetaan kanjeiksi, on melkein aina tarjolla vähintään kaksi vaihtoehtoa (homonyymiä) ja joskus jopa kymmenen. (Yritäpä kirjoittaa "kikan".) Japanin suunnilleen 46 aakkosta tekevät homonyymien välttämisen hankalaksi. Verrataanpa tätä korealaisiin aakkosiin, joissa on 14 konsonanttia ja 10 vokaalia. Mikä tahansa konsonanteista voidaan liittää yhteen minkä tahansa vokaalin kanssa ja tuloksena on 140 eri äännettä. Tämän lisäksi voidaan vielä 3 tai joskus jopa neljäs konsonantti liittää yhdeksi kirjaimeksi. Tuloksena on teoreettisesti yli 1 960 äännettä. (Tosi asiassa käytössä olevia äänteitä on paljon vähemmän kuin teoreettinen luku, vaikka en tiedäkään niiden tarkkaa lukumäärää.)

Koska lukemisen halutaan tapahtuvat paljon suuremmalla nopeudella kuin puhumisen, tarvitaan jonkinlaisia visuaalisia vihjeitä, jotka kertovat välittömästi mikä sana mikin on. Suomen kielessä voi käyttää sanojen muotoja tekstin läpi paahtamiseen, koska suurimmalla osalla sanoista on erilainen muoto. Kokeilepa tätä pientä harjoitusta: "Moi, vkiaka kkikai snaat on kjotriitetu väriän, viot sltii yäärtmmä täämn tkeistn". Tämä sama pätee koreaan, koska kielessä on tarpeeksi eri merkkejä, joiden avulla sanoista voidaan tehdä toisistaan selkeästi poikkeavia ja eri muotoisia. Koska visuaaliset vihjeet eivät ole kuitenkaan niin toisistaan eroavia kuin kanjit, sanojen väliin on jätettävä välit monitulkinnallisuuden poistamiseksi. (Tästä taas seuraa oma ongelmansa siitä, milloin ja mihin välit tulee asettaa)

Kanjien suosiollisella avustuksella japanilaisten ei tarvitse huolehtia sanaväleistä ja suurin osa homonyymien tuottamista ongelmista on ratkennut. Ilman kanjeja, vaikka sanavälit lisättäisiinkin, monitulkinnallisuudet ja visuaalisten vihjeiden puute tekisi japanilaisesta tekstistä paljon vaikeampaa luettavaa.

This work is licensed under a Creative Commons License.

Copyright © 2003-2007 Tae Kim (taekim.japanese AT gmail.com)
Finnish translation by Silja Ijas ()