Partikkelien paluu

Yhteenveto

Verbien kanssa käytettävät partikkelit
Suoran objektin partikkeli 「を」
Kohde partikkeli 「に」
Suunta partikkeli 「へ」
Konteksti partikkeli 「で」
Kun sijainti on teema
Kun suora objekti on teema

Verbien kanssa käytettävät partikkelit

Tässä osiossa opitaan joitakin uusia, verbien käyttöön olennaisesti liittyviä partikkeleita. Yleisesti ottaen siis opitaan kuinka määritellään verbin suora objekti ja verbin tapahtumapaikka (joko fyysinen tai abstrakti).

Suoran objektin partikkeli 「を」

Ensimmäinen opittava partikkeli on objekti partikkeli 「を」, koska sen käyttö on hyvin yksinkertaista. Tavu 「を」liitetään sanan loppuun merkitsemään, että sana on verbin suoran objekti. Tätä merkkiä ei oikeastaan käytetään mihinkään muuhun. Sen takia katakana vastinetta 「ヲ」 ei käytetä juuri koskaan, sillä partikkelit kirjoitetaan aina hiraganalla. Partikkelin 「を」 ääntämys on teknisesti ottaen / wo / mutta oikeassa puheessa se kuulostaa pelkältä tavulta / o /. Seuraavaksi muutama esimerkki suorasta objektista tosi toimissa.

（１）　魚を食べる。- Syödä kalaa.
（２）　ジュースを飲んだ。- Joi mehua.

Vaikka se aina ei näytäkään siltä suoralta objektilta, johon olemme tottuneet suomessa, myös paikat voivat olla liikettä kuvaavien verbien, kuten 「歩く」 and 「走る」, suorana objektina. Liikeverbit suoritetaan kohden jotain paikkaa. Kuten esimerkeistä tullaan huomaamaan, suomenkielisissä käännöksissä ei voida aina käyttää suoraa objektia johtuen suomen ja japanin erilaisista suoran objektin käsitteistä.

（３）　街をぶらぶら歩く。- Kävellä kaupunkia päämäärättömästi. (kävellä läpi kaupungin ilman päämäärää.)
（４）　高速道路を走る。 - Juosta pikatietä. (juosta pitkin pikatietä.)

Kun 「する」-verbiä käytetään substantiivin kanssa, on partikkelin 「を」 käyttö vapaaehtoista ja koko substantiivia [substantiivi+「する」] voidaan käsitellä yhtenä verbinä. (Suom. huom. Tätä ilmiötä kutsutaan nimellä nominaaliverbi.)
（１）　毎日、日本語を勉強する。- Opiskella japania joka päivä.
（２）　メールアドレスを登録した。- Rekisteröi sähköpostiosoitteen.

Kohde partikkeli 「に」

Partikkelin 「に」 avulla voidaan määrittää verbin kohde. Tämä eroaa partikkelista 「を」 siinä, että partikkeli 「を」 ilmaisee, että verbi tekee jotain suoralle objektille. Partikkeli 「に」 taas kertoo, että verbi tekee jotain kohti sanaa, jota partikkeli 「に」 määrittää. Esimerkiksi minkä tahansa liikeverbin kohde määritetään partikkelilla 「に」.

（１）　ペッカは日本に行った。- Mitä tulee Pekkaan, meni Japaniin. (Pekka meni Japaniin.)
（２）　家に帰らない。- Ei mennä takaisin kotiin.
（３）　部屋にくる。- Tuolla huoneeseen.

Koska liike verbi 'tulla' ei kohdistu kohden jotain vaan se kertoo ennemmin mistä joku tulee, verbin käyttö partikkeli 「に」 kanssa tarkoittaa 'tulla johonkin'. Jos taasen halutaan sanoa 'tulla jostain', käytetään 「に」-partikkelin sijasta partikkelia 「から」 ( tarkoittaa 'lähtien, jostain saakka'). 「から」 muodostaa usein parin partikkelin 「まで」 kanssa, joka tarkoittaa '(johonkin) asti, saakka'.
（１）　リーサは、フィンランドからきた。 - Mitä tulee Liisaan, tuli Suomesta. (Liisa tuli Suomesta.)
（２）　宿題を今日から明日までする。- Tehdä läksyjä tästä päivästä lähtien huomiseen saakka. (esim. [Minä] teen läksyjä tästä päivästä lähtien huomiseen asti.)

Kohteen käsite japanissa on hyvin yleinen eikä se rajoitu pelkästään liikeverbeihin. Esimerkiksi objektin sijainti määritetään olemassa oloa kuvaavien verbien （ある and いる） kanssa kohdepartikkelia 「に」 käyttäen. Aika on myös yleinen kohde. Seuraavaksi muutamia esimerkkejä ei-liikeverbeistä ja niiden kohteista.

（１）　猫は部屋にいる。- Kissa on huoneessa.
（２）　椅子が台所にあった。- Tuoli oli keittiössä.
（３）　いい友達に会った。- Tapasi hyvän ystävän.
（４）　ユッシは医者になる。- Mitä tulee Jussiin, tulee lääkäriksi. (Jussista tulee lääkäri.)
（５）　先週に図書館に行った。- Meni kirjastoon viime viikolla.
Älä unohda käyttää verbiä 「ある」 elottomien ja/tai liikkumattomien esineisiin, kuten tuoliin, viitatessa ja verbiä 「いる」 viitatessa elollisiin ja/tai liikkuviin olentoihin, kuten kissaan.

Siinä, käyttääkö ajanimaisujen kanssa kohde partikkelia vai ei, on hienoinen ero.
（１）　友達は、来年、日本に行く。 - Ystävä menee ensi vuonna Japaniin.
（２）　友達は、来年に日本に行く。 - Ensi vuonna, ystävä menee Japaniin.
Kohdepartikkeli tekee ajanilmauksesta erityisen kohteen ja korostaa sitä, että ystävä Japaniin nimenomaan juuri silloin. Jos partikkelin jättää pois, ajanilmaisussa ei ole erityistä korostusta.

Suunta partikkeli 「へ」

「へ」 äännetään normaalisti / he /, mutta silloin kun sitä käytetään partikkelina, se äännetään aina / e / （え）. Pääasiallinen ero partikkelien 「に」 ja 「へ」 välillä on se, että 「に」 tekee kohteesta lopullisen, ennalta suunnitellun päämäärän (sekä fyysisen että abstraktin), mutta 「へ」 partikkelin avulla ilmaistaan taas sitä, että ollaan menossa päämäärän suuntaan. Tästä seuraten sitä voidaan käyttää ainoastaan niiden liikeverbien kanssa, jotka ilmaisevat suuntaa. Sitä käyttämällä ei voida antaa myöskään varmuutta siitä, että kohde, johon mennään, olisi lopullinen ja ennalta suunniteltu päämäärä, vain että ollaan suuntamassa kohti päämäärää. Toisin sanoen, 「に」-partikkeli tähtää ja tarttuu itse päämäärään kun taas 「へ」-partikkeli on perimmäisen päämäärän suhteen epätarkka. Jos esimerkiksi päätetään korvata 「に」 partikkelilla 「へ」 edellisen osan kolmessa ensimmäisessä esimerkissä, niiden sävy muuttuu hieman.

（１）　ペッカは日本へ行った。- Pekka suuntasi kohti Japania.
（２）　家へ帰らない。- Ei mennä takaisin kotia kohti.
（３）　部屋へくる。- Tulla huonetta kohti.

Huomaa, että partikkelia 「へ」ei voida käyttää niiden verbien kanssa, joihin ei liity fyysistä suuntaa. Esimerkiksi seuraava lause on väärin.
（誤）　医者へなる。- （Kieliopillisesti väärä versio lauseesta 「医者になる」.）

Tämä ei tarkoita sitä, että 「へ」-partikkelia ei voisi käyttää abstrakteihin käsiteisiin suuntaamisessa. Itse asiassa johtuen tämän partikkelin epätarkasta suunnallisesta tarkoituksesta, patikkelia 「へ」 voidaan käyttää myös kun puhutaan tulevaisuuden tavoitteiden ja päämäärien suuntaan lähtemisestä.
（１）　勝ちへ向かう。 - Mennä kohti voittoa.

Konteksti partikkeli 「で」

「で」-partikkeli sallii sen kontekstin (eli asiayhteyden) määrittämisen, jossa tietty teko tapahtuu. Esimerkiksi jos henkilö söi kalaa, niin missä hän sitä söi? Jos henkilö meni kouluun, niin millä keinoilla hän sinne meni? Millä syöt keittoa? Kaikkiin näihin kysymyksiin vastataan 「で」-partikkelin avulla. Seuraavaksi joitakin esimerkkejä.

（１）　映画館で見た。- Näki elokuvateatterissa.
（２）　バスで帰る。- Mennä kotiin bussilla.
（３）　レストランで昼ご飯を食べた。- Söi lounasta ravintolassa.

Voi olla avuksi, jos ajattelee 「で」:n tarkoittavan "avulla". Tällä tapaa sama merkitys kääntyy tavallaan siten mikä sen merkitys alkukielisessäkin lauseessa on. Esimerkkien suomennokset olisivat siten: "Nähdä elokuvateatterin avulla", "Mennä kotiin bussin avulla" ja "Syödä lounasta ravintolan avulla".

「で」-partikkelin käyttäminen sanan 「何」kanssa

Sana "mikä" （） on melko ärsyttävä, koska se luetaan yleensä 「なに」, mutta riippuen käyttötilanteesta, se voidaan lukea myös 「なん」. Ja koska sana kirjoitetaan aina kanjilla, on mahdotonta erottaa kumpi lukutapa on oikea. Suosittelen pysyttelemään ääntämyksessä 「なに」 kunnes joku huomauttaa siitä milloin se täytyy sanoa 「なん」. 「で」-partikkela ennen sana luetaan 「なに」. (Siirrä hiiren osoitin sanan päälle tarkistaaksesi sen ääntämyksen.)
（１）　で？ - Minkä avulla tuli?
（２）　で。 - Tuli bussin avulla.

Nyt sitten tuleekin sekaannusta aiheuttava kohta. Sanasta "miksi" on olemassa paljon useammin käytetty versio, kuin vähemmän puhekielinen sana 「どうして」tai painokkaampi 「なぜ」. Myös tämä sana kirjoitetaan 「何で」, mutta se luetaan 「なんで」. Tämä on aivan oma sanansa eikä sillä ole mitään tekemistä 「で」 partikkelin kanssa.
（１）　何できた？ - Miksi tuli? (Miksi [sinä] tulit?)
（２）　暇だから。 - Koska on joutilas. (Koska [minulla] ei ole muutakaan tekemistä.)

Tässä esiintyvä 「から」, joka tarkoittaa "koska", on taas eri kuin juuri opittu 「から」-partikkeli, ja se käsitellään myöhemmin yhdistetyt lauseet osiossa. Jutun juju on se, että nämä kaksi lausetta kirjoitetaan samalla tavalla, mutta luetaan erilailla ja ne tarkoittavat aivan eri asioita. Ei kuitenkaan syytä huoleen. Tästä seuraa vähemmän sekaannuksia kuin voisi luulla, koska lukutapa on 95 %:ssa tapauksista jälkimmäinen vaihtoehto. Ja vaikka se olisikin tarkoitus sanoa 「なにで」, niin se selviää aivan varmasti kontektista. Jopa tämän lyhyen tekstipätkän perusteella voidaan vertaamalla vastausta kysymykseen sanoa kumpi lukutapa on kyseessä.

Kun sijainti on teema

Aika ajoin toiminnan tapahtumapaikka on myös lauseen teema. Teema-partikkelit （「は」 ja 「も」） on mahdollista liittää kolmeen sijaintia ilmaisevaan partikkeliin （「に」、「へ」 ja 「で」） silloin kun tapahtumapaikka on myös lauseen puheenaihe. Seuraavissa esimerkeissä nähdään kuinka sijainti voi tulla lauseen teemaksi.

Esimerkki 1

ペッカ：　に？- Meni(t)kö kouluun?
リーサ：　。- Ei mennyt. (En mennyt.)
ペッカ：　には？ - Entä kirjastoon?
リーサ：　にも。 - Ei mennyt kirjastoonkaan. (En mennyt kirjastoonkaan.)
Tässä esimerkissä Pekka ottaa puheeksi uuden teeman (kirjasto), joten sijainnista tulee teema. Lause on itse asiassa lyhennetty versio lauseesta 「には？」, minkä voi vahvistaa kontekstista.

Esimerkki 2

ペッカ：　で？- Missä syödä?
リーサ：　では？ - Kuinka olisi italialainen ravintola?
Pekka kysyy "missä söisimme?" ja Liisa ehdottaa italialaista ravintolaa. Lauseen "Kuinka olisi..." kaltaiset lauseet tuovat keskusteluun yleensä uuden teeman, koska henkilö ehdottaa jotain uutta. Tässä tapauksessa ehdotetaan sijaintia (ravintola), joten siitä tulee uusi teema.

Kun suora objekti on teema

Suoran objektin partikkeli on siitä erilainen kuin sijaintiin liittyvät partikkelit, että sen kanssa ei voi käyttää samanaikaisesti muita partikkeleita. Esimerkiksi edellisen perusteella olisi voinut arvella, että voisi sanoa 「をは」, jos täytyisi ilmaista suoraa objektia, joka on myös teema, mutta tämä ei pidä paikkaansa. Teema voi olla suora objekti ilman 「を」-partikkeliakin. Toisin sanoa 「を」-partikkelin käyttö tällaisessa tilanteessa tekee lauseesta virheellisen.

（１）　日本語を習う。 - Oppia japania.
（２）　日本語は、習う。 - Mitä tulee japaniin, opin (sitä).

Ethän tee seuraavanlaista virhettä.
（誤）　日本語をは、習う。(Tämä ei ole oikein.)

← Edellinen (Mennyt muoto)

Sisällysluettelo

Seuraava (Transitiivinen ja intransitiivinen) →