Koska minä sanon niin!
Olemisen ilmaiseminen kopulaa 「だ」 käyttäen
Yksi hankalimmista asioista japanin kielessä on se, ettei siinä ole lainkaan suomen "olla"-verbiä vastaavaa verbiä. Se miten japanissa voidaan ilmaista, että jonkin on niin kuin se on eli muodostaa väitelause, on liittää tämän jonkin perään hiragana tavu 「だ」, mutta tämä koskee vain substantiiveja ja na-adjektiiveja. Huomaat mitä tämä tarkoittaa kun aloitamme substantiivien ja adjektiivien opiskelun.
Olemisen ilmaiseminen kopulaa 「だ」 käyttäen
- Liitä kopula 「だ」 substantiivin tai na-adjektiivin perään
- (1) 。 - Kala.
- (2) だ。 - On kala.
Näyttäisi olevan tarpeeksi helppoa. Nyt tulee kuitenkin todellinen isku vyön alle.
Olemista voidaan ilmaista myös ilman kopulaa 「だ」! |
Niin kuin näkyy, (1) on yksinkertaisesti sana "kala" eikä tarkoita sen lisäksi mitään muuta. Näemme kuitenkin seuraavassa kappaleessa, että teema-partikkelia käyttäen voimme päätellä kontekstista, että jokin on kala ilman, että toteamme mitään. Niinpä kysymys, jonka pitäisikin nyt pyöriä mielessäsi, on:"Jos on mahdollista sanoa, että jokin on [X] ilman kopulaa 「だ」, niin miksi se on sitten edes ylipäänsä olemassa?". No, suurin ero on siinä, että väitelauseen käyttäminen tekee lauseesta painokkaamman ja voimakkaamman tehdäkseen siitä... no väitelauseen. Sen takia miehet käyttävät yleisemmin kopulaa 「だ」 lauseiden lopussa. Samasta syystä 「だ」:ta ei voi myöskään käyttää kysymyslauseissa, koska se kuulostaa siltä, että kuin esittäisi saman aikaisesti painokkaan väitelauseen ja kysyisi kysymyksen. (Paitsi jos käytetään kysymyssanaa kuten 「どこだ」.)
Toteavaa ja väitteen tekevää 「だ」:ta tarvitaan myös useissa kielioppirakenteissa, joissa olemassaolo on todettava yksiselitteisesti. On myös tapauksia, joissa sitä ei nimenomaan saa käyttää. 「だ」 siis osaa olla aikamoinen maanvaiva, mutta siitä ei tarvitse vielä tässä vaiheessa huolia.
Kielteinen taivutus
Japanin kielessä kielteinen ja mennyt muoto ilmaistaan tavuttamalla verbiä. Substantiivit ja adjektiivit voidaan taivuttaa joko niiden kielteiseen tai menneeseen muotoon, riippuen siitä mitä halutaan sanoa: jokin ei ole [X] tai jokin oli [X]. Seuraava voi olla hieman hankala tajuta näin aluksi, mutta sanottakoon se joka tapauksessa: Mikään näistä olemisen ilmaisemisen taivutuksista ei tee lauseesta samalla tavalla toteamusta ja väitelausetta kuin 「だ」 tekee. Opimme myöhemmässä oppitunnissa, kuinka tehdä näistä muodoista väitelauseita liittämällä 「だ」 lauseen loppuun.
Ensinnäkin, kielteistä muotoa varten liitetään yksinkertaisesti 「じゃない」 substantiiviin tai na-adjektiiviin.
Taivutussäännöt olemisen kielteiselle muodolle
- Liitä 「じゃない」 substantiivin tai na-adjektiivin perään.
() → じゃない (ei ole ystävä)
Esimerkkejä
(1) じゃない。- Ei ole kala.
(2) じゃない。- Ei ole opiskelija.
(3) じゃない。- Ei ole hiljainen.
Mennyt muoto
Nyt opimme olemisen menneen muodon. Sanoaksesi jonkin oli joitain, liitä 「だった」 substantiiviin tai na-adjektiiviin.
Kielteisen menneen muodon (ei ollut) muodostamiseksi kielteinen muoto taivutetaan kielteiseen menneeseen muotoon tipauttamalla 「い」 pois 「じゃない」:n lopusta ja lisäämällä sen tilalle 「かった」.
Taivutussäännöt olemisen menneelle muodolle
- Mennyt oleminen: Liitä 「だった」 substanttiivin tai na-adjektiivin loppuun.
() → だった (Oli ystävä)
- Kielteinen mennyt oleminen: Taivuta substantiivi tai na-adjektiivi ensin kielteiseen muotoon ja korvaa sitten 「じゃない」:n 「い」 「かった」:lla.
() → じゃない
→ じゃなかった (Ei ollut ystävä)
Esimerkkejä
(1) だった。- Oli kala.
(2) じゃなかった。- Ei ollut opiskelija.
(3) じゃなかった。- Ei ollut hiljainen.
Yhteenveto
Nyt olemme oppineet kuinka ilmaista olemista neljässä eri tempuksessa; myönteisessä, kielteisessä, ei-menneessä ja menneessä. Seuraavaksi opimme joitakin partikkeleita, joiden avulla voimme määrittää sanojen roolit lauseissa. Tässä on vielä yhteenvetona taulukko taivutuksista, jotka on opittu tähän mennessä.
Yhteenveto olemisen ilmaisemisesta
| Myönteinen | Kielteinen |
Ei-mennyt | (だ) | On kala | じゃない | Ei ole kala |
Mennyt | だった | Oli kala | じゃなかった | Ei ollut kala |