This work is licensed under a Creative Commons License.
Copyright © 2003-2007 Tae Kim (taekim.japanese AT gmail.com)
Finnish translation by Silja Ijas (
)
| ← Edellinen (Olemisen ilmaiseminen) | | Sisällysluettelo | | Seuraava (Adjektiivit) → |
| 「は、も、が」 partikkeli harjoitukset |
Esimerkissä Pekka osoittaa, että hänen kysymyksensä koskee Liisaa. Huomaa kuinka kopula 「だ」 on jätetty pois ja kuitenkin suomenkieliset käännökset ovat 'oletko' ja 'olen'. Koska tiedämme, että teema on Liisa, me emme tarvitse mitään muuta arvataksemme, että hän on opiskelija. Itse asiassa, koska Pekka kysyy kysymyksen, hän ei voi liittää kopulaa 「だ」 lauseen loppuun. Se nimittäin kuulostaa siltä, että sanoisi samaan aikaan väitelauseen ja kysyisi kysymyksen.
Koska esimerkistä ei ole saatavilla kontekstia, meillä ei ole tarpeeksi tietoa, jotta voisimme saada tästä keskustelusta mitää tolkkua. Ilmiselvästi siinä ei ole mitään järkeä, että Jussi oikeasti on huominen. Kun lauseelle annetaan konteksti, se voi tarkoittaa mitä tahansa, niin kauan kuin lauseella on jotain tekemistä Jussin ja huomisen kanssa. Pekka ja Liisa saattavat esimerkiksi jutella siitä, milloin koe pidetään.
Nyt on tajuttava se kuinka yleispätevä teema voi todellakin olla. Puheenaihe voi viitata mihin tahansa tekoon tai kohteeseen, jotka voivat olla mistä tahansa lähtöisin, mukaan lukien muut lauseet. Esimerkiksi ylläolevan keskustelun viimeissä lauseessa ei esiinny kertaakan sana "koe" vaikka lauseen merkitys onkin se milloin Jussin koe pidetään!
Tutustumme täsmällisempään ja kiinteämmin itse lauseeseen liittyvään partikkeliin, tunniste-partikkeliin, tämän oppitunnin lopussa.
Huomaa, että Liisan täytyy olla yhdenmukainen ottaessaan uuden aiheen mukaan lauseeseen. Ei olisi mitään järkeä sanoa:"Olen opiskelija ja Tomi ei ole myöskään opiskelija". Sen sijaan Liisa voisi käyttää 「は」-partikkelia mukaanlukemisen poistamisessa, kuten seuraavassa esimerkissä.
Mutta miksi ihmeessä Liisa yht'äkkiä alkaa puhua Tomista vaikka Pekka kysyy Liisaan liittyvästä asiasta? Ehkä Tomi seisoo Liisan vieressä ja hän haluaa ottaa Tomin mukaan keskusteluun.
Tässä kohtaa 「が」 partikkeli astuu kehiin. Siihen viitataan myös subjekti-partikkelina, mutta minä en pidä tästä nimityksestä, koska subjekti tarkoittaa japanissa jotain täysin erilaista kuin suomen kieliopissa. Sen sijaan ryhdyn kutsumaan sitä tunniste-partikkeliksi, koska se osoittaa, että puhuja haluaa tunnistaa jonkin yksilöimättömän asian.
Pekka haluaa tunnistaa kuka kaikkien mahdollisten ehdokkaitten joukosta on opiskelija. Liisa vastaa, että Jussi on juuri tämä henkilö. Huomaa, että Liisa olisi voinut vastata myös käyttämällä teema-partikkelia osoittamaan, että Jussista puheen ollen, hän tietää että Jussi on opiskelija. Ero on nähtävissä seuraavassa esimerkissä.
Tovoittavasti huomaat, että kohdassa （１） halutaan tunnistaa tietty henkilö, joka on 'opiskelija', kun taas kohdassa （３） yksinkertaisesti vain puhutaan opiskelijasta. Partikkelia 「が」 ei voi korvata partikkelilla 「は」 kohdassa （１）, koska "kuka":sta tulisi lauseen teema ja kysymys muuttuisi muotoon: "Onko kuka opiskelija", kuten kohdassa （２）.
Partikkeleiden 「は」 ja 「が」 käyttö saattaa näyttää hyvin samanlaiselta vain siksi, koska niiden eroavaisuuksia on mahdotonta kääntää suoraan suomeksi. Esimerkiksi 「私は学生」 ja 「私が学生」 suomennetaan molemmat "Minä olen opiskelija".* Ne kuitenkin vain näyttävät samankaltaisilta, koska suomen kielessä ei voida ilmaista kontekstia niin ytimekkäästi kuin japanissa voidaan. Ensimmäinen lause 「私は学生」, koska 「私」on teema, tarkoittaa siis "Mitä minuun tulee, olen opiskelija". Toisessa lauseessa 「私」 kuitenkin täsmentää sitä kuka 「学生」 on. Jos haluamme tietää kuka opiskelija on, 「が」-partikkeli kertoo meille että se on 「私」. ("Minä olen se, joka on opiskelija")
「が」-partikkelin voi myös aina ajatella vastaavan äänettömään kysymykseen. Esimerkiksi lauseella 「ジムが魚だ」 voidaan vastata kysymyksiin "Kuka on kala?" tai "Kumpi näistä on kala?" tai jopa "Mistä ruoasta Jim pitää?". Tai vastaavasti lause 「これが車」 voi vastata kysymyksiin "Kumpi on auto?" tai "Mikä on auto?". 「は」 and 「が」-partikkelit ovat varsin erilaisia kun niitä katsoo oikealta kannalta. 「が」-partikkeli määrittää jonkin asian erityisen ominaisuuden kun taas 「は」-partikkelia käytetään ainoastaan tuomaan keskusteluun uusia puheenaiheita. Tämän takia pidemmissä lauseissa on tapana erotaa teema muusta lauseesta pilkulla, jotta voidaan poistaan epäselvyys siitä mihin lauseen osiin teema viittaa.
*No ainakin teknisesti se on kontekstin puuttuessa todennäköisin vaihtoehto.
Copyright © 2003-2007 Tae Kim (taekim.japanese AT gmail.com)
Finnish translation by Silja Ijas ()